Illan hämärtyessä........

Kellon soidessa aamuyön pimeinä tunteina istahdan sängyn laidalle ja  hieraisen silmiäni. Kävellessäni alakertaaan aamukahvin keittoon mielessä jo pyörii päivän suunnitelmat. Kahvin poristessa ja puuron hautuessa suuntaan kohti yläkertaa herättälemään tytärtäni, sillä olihan hän halunnut lähteä reissuun mukaan. Tällä kertaa reissumme kohde oli lähteä veljeni luo ja suunnata hänen tiedossa oleville made apajille, tosin ensin olimme aikoneet päivällä käydä syöttikaloja pilkkimässä, joten tiedossa oli hyvin ulkoilu painotteinen päivä. Raottaessani tyttären huoneen ovea ja toivottaessa hyvät huomenet, ja vaikka kello näytti vasta puoli viitä aamulla olisi voinut luulla teini-ikäisen suusta tulevan vastaukseksi epämääräistä murinaa, mutta ei, ei meidän neiti päinvastoin kuin vieteri ponkaisi hän sängystä ylös ja hyvin pian olikin jo aamiaispöydässä hymyssäsuin. Tyttären nauttiessa aaamiaista itse tein vielä viimehetken varuste katsausta ja pakkasin kalastusvälineitä ja muita mukana tarvittavia asioita autoon. Aamiaisen nautittuamme olikin aika jo lähteä matkaan, ja kellon käydessä kuutta olikin automme keula jo kohti uusia eräkokemuksia ja niin minä kuin tyttärenikin olimme intoa täynnä odottaen päivän kokemuksia.

Ja niin muutaman tunnin ajomatkan päätteeksi kaarsin auton tuttuun pihaan, ja hetkeä myöhemmin saimme naurahtraen todeta jotta jo aamiaisen nautittuamme olisi varmaan veljeni laittelema aamupala sitten jo välipalaa, että no jos nyt jotain pientä vielä. Tuvan pöydän ääressä istuessa oli hyvä vaihtaa kuulumisia ja tehdä lopulliset suunitelmat tulevalle päivälle, Päivän ensimmäisen pilkinnän paikka oli ihan lähijärvellä jonne kulkumme pian suuntasikin. Veljeni paikallistuntemukseen luottaen kohta kairasimmekin ensimmäisiä reikiä jäähän ja haluttu saaliimme olikin särjet jonka tiesimme olevan hyvä syöttikala matikalle. Laittelin tyttärelle pilkit valmiiksi ja siirryin omalle avannolleni ja hetken päästä alkoikin vavan käressä näkyä pientä liikettä...... Nopea nykäisy ja siimaa ylös, ylös, ylös ja ei särkeä, mutta pieni ahven. No kyllä sekin käy ja sujautan ensimmäisen kalan reppuun. Muutaman ahvenen myöhemmin kuulen vähän matkan päästä riemun kiljaisun ja kohta tyttäreni saapuu luokseni hymyillen "isi neuvotko kuinka tämä irroitetaan" Ensimmäinen kala oli jäänyt koukkuun ja yhdessä katsottiin hyvä niksi kalan irroitukseen ja toista kertaa ei enää tarvinnutkaan neuvoa vaikka kaloja näytti aina silloin tällöin jäälle nousevankin. Ja niin aika jäällä kului kuin siivillä ja jouduimmekin toteamaan että olisiko jo aika lähteä lounaalle jotta kerkeäisimme made pakoillekkin.

Pikaisen lounaan ja päiväkahvin jälkeen suuntasimme meille uusia, mutta veljelleni tuttuja kalapaikkoja kohti, ja kellon jo lähennellessä ilta kuutta ja hämäränkin jo laskeutuneen olimmekin jo kävelemässä kohti tiettyä matalikkoa kohden, Matka ei ollut kovin pitkä japerille päästyämme ympäristöä hieman otsalampun valossa tutkailtuamme aloimme kairata reikiä ruohikon laidalle ja keskemmälle. Tyttärenikin olisi halunnut koettaa kairata , mutta kuitenkin tällä kertaa säästimme nuorta erästelijän alkua vaivalta ja teimme reiät valmiiksi, ihan jo senkin takia, että isompi kaira olisi jäykempi käsitellä ja toisekseen kun pilkkiavannot tehtiin todella matalaan olisi osattava loppu kairata hyvin varovasti jottei kairanterä karahtaisi pohjaan. Niin hieman kuuden jälkeen laitoimme ensimmäisiä syöttipaloja itse tekemiini mademorreihin, ja niin alkoikin pohjan jytkyttäminen. Tällä kertaa lakien muututtua emme enää voineetkaan haroja tai ryöstäjiä käyttää, vaan meidän oli pakko käyttää yhden koukun syöttipilkkiä.

Ensimmäinen puoli tuntinen oli aivan hiljainen ei mitään liikettä, tyttäreni hieman välistä jo turhaantui ja kävi pikkasen oikoselleen reppujen päälle sillä olihan päivä ollut jo aika pitkä. Kellon ollessa seitsemän seutuja huomaamme ensimmäiset nykäisyt, tässä välin oli tyttärenikin jo jälleen tarttunut pilkkivapaan ja tottuneesti morri jytkytti pohjaa.... hieman ylös pohjasta hetken odotus ja jälleen pohjan jytkytystä. Tovin tätä toistettua kuuluu läheltä pimeydestä riemun huuto "Jes eka matikka" Ja kyllä tyttäreni oli kuin olikin onnistunut madetta juksaamaan ja tuo keskitalven herkku mutkitteli jään päällä. Voi sitä riemua mikä hänellä oli, sillä aikaisemmilla madepilkkireissuilla oli matikat juksanneet tyttöäni ja syötit oli vain hävinneet koukusta ja tämän reissun vaatimaton toive hänellä olikin "jos minä edes yhden matikan saisin" näin lapsen pieni toive oli käynyt toteen ja se ensimmäinen oli siinä.

Pian tämän jälkeen alkoi nykäisyjä tuntua enemmänkin, mutta ei kiinni niimpä arvelimme näiden olevan pieniä ja epäilimme jottei ne saisikaan  kunnolla otettua syöttiä. Kun hetkeen ei tapahtunutkaan mitään vaihdoin jälleen avantoa hetki jytkytystä hieman pohjasta ylös, ja hetki jytkytystä ja hieman.....    " hei tämähän tuntuukin hieman painavalta ja samassa nopea nykäisy ja siinä oli lisää tuota himoittuamme herkkua. Siinä avantoni vieressä ihan välittömässä läheisyydessä oli toinenkin avanto ja kehoitinkin tytärtäni tulemaan siihen ja eipä aikaakaan kun hänellä olikin made jälleen jäällä

Siinä vielä tovi pilkittiit ja kun kutuaika ei vielä ollut ihan parhaimmillaan ja tyttärenikin tuntui jo hieman palelevan, niin  päätimme kasata välineet ja lähteä kohti autoa ja veljeni kotia ja saunan lämpöön. Illan saldoksi tuli neljä madetta joten herkullinen kalakeitto olikin turvattu ja saatoimme hyvillä mielin lähteä sinne iltapalan laittoon ja saunan lämmitykseen, ja vaikka päivä olikin venynyt pitkäksi tuolta puoli viidestä puoli yöhön asti, niin eipä valituksia eikä muutakaan purnausta päivän aikana kuulunut ja niin sainkin päivän parhaan palkinnon katsoessani kuinka onnellinen nuori eränaisen alku hymyillen käpertyi peittoon ja pian saatoikin ne suloiset unet alkaa hennon tuhinan säestyksellä.