Ei hiiskaustakaan. Tyttäreni oli vielä täydessä unessa, mutta tänä aamuna en häntä ruvennut herättelemään, sillä olimme hänelle luvanneet, että tänään hän voisi nukkua niin kauan kuin tahtoisi.
Aamupala pöydässä kävimme edellisen päivän tapahtumia läpi ja suunnittelimme tulevia. Hyvässä seurassa aika rientää ihan huomaamatta, ja tajuamme että voisi olla kohta aika ruveta valmistelemaan lounasta. Vilkaisen kelloon joka alkaa lähennellä puolta päivää ja alan miettiä neitokaisen herättämistä, mutta maltan vielä mieleni ja siirryn veljeni avuksi keittiön puolelle.
Kellon nakuttaessa jo yli puolta päivää avaan huoneen oven ja varovaisesti herättelen tytärtäni. Unta kun oli jo takan oikeastaa puoli vuorokautta, ja kalat oli vielä käsittelemättä. Illalla olimme vain verestäneet ne ja laittaneet jäihin jotta saisi tyttärenikin opetela mateen perkaamisen kun hän oli sitä itsekkin toivonut.
Pian peiton raosta pilkistää siniset säihkyvät silmät, vaikkakin jokseenkin uniset vielä ja hento ääni toivottaa huomenta. Kysyessäni hieman leikkisästi että ottaisiko hän aamiaista vai odottaako hän lounaan joka olisi kohta puoleen valmista, saankin napakan vastauksen "aamiaista kiitos" mutta kuitenkin hymyillen hän katsoo minua silmiin joista voin edelleen nähdä sitä tiettyä onnelisuutta.
Ja niin aamupalan jälkeen olikin aika tarttua toimeen, eli mateen perkaus. Olin hakenut matikat jäistä ja sisällä jo odottikin perkuulauta sekä pihdit. Aivan intoa täynnä tyttäreni on tarttumassa toimeen. Jarruttelen häntä hieman ja näytän hänelle ensin kuinka homma toimii.
Ensin kidusten takaa etusormi sisään nahkan alle ja liutetaan niskalle ja sama toiselta puolelta. Käännös ja samoin etuevän vierestä kaulalle molemmin puolin. Näin nahka oli irti päänpuolelta. Repäisen nahkan auki aivan pään takaa ja ote mateen päästä, pyöräytän pihdit nahkan reunaan ja puristan ne kiini. Tasainen veto aina pyrstön päähän asti ja edessä oli nyljetty made. Seruraavaksi teimme vatsa avanteen ja poistimme sisälmykset ja totesimme mädin olevan jo sen verran verestävää, että tällä kertaa emme voineet madekaviaaria valmistaa.
"No niin nyt on sinun vuorosi" sanon tyttärelleni, mutta autan kuitenkin vielä sen alun koska arvaan sen olevan ensikertalaiselle ehkä vielä turhan hankalan. Koitan kuitenkin tehdä tuon alku avauksen nahkaan hidastetusti, samalla selittäen. Ja seuraavaksi onkin tyttären vuoro.
No eipä neiti yhtään arkaillut tarttua matikkaan ja pihteihin vaikka kuinka niljakas ja joidenkin mielestä jopa etova tuo herkku onkin. Niin tyttäreni tarttuu mateen päähän, pyöräyttää pihdit nahkaan ja puristaa kiinni. varovaisesti vetäen, ja kohta olikin made nyljettynä laudalla. "Hienoa" kannustan häntä ja sitten suolet pois. Ja kyllä sekin onnistui hyvin häneltä. Ja myönnän tunsin kyllä pienoista ylpeyttä tyttärestäni, kun katsoin hänen touhuamistaan. "Todellinen eränkävijä" tuumin hiljaa mielessäni. Sillä tiesin monia jotka kyllä pyytävät, mutta saaliin käsittely jätetään toisille. Ei, ei niin minun mielestä oikea eränkävijä toimi, vaan kyllä saaliinsa pitää käsitellä itse. Siinä yksi seikka mitä tyttäressäni kovasti arvostan monen muun asian lisäksi. Hänellä on halu oppia tekemään itse, hän suorastaan aina vaatii, että hän sitten haluaa myös loppu käsittelyn tehdä itse.
Havahdun ajatuksistani "Isi seuraava" kuuluu viereltä.......
Ja niin hetkeä myöhemmin illan saalis oli jatko jalostusta vaille valmis, ja heitämme kevyen suolan matikoihin ja rupeamme pukemaan ulkovaatteita päälle.
Puettuamme päälle lähdemme hakemaan savustus välineitä varastosta tyttäreni hakiessa liiteristä puita. Savumade-keitto ajatus saa jo veden herahtamaan kieleni päälle, ja kuvittelen jo sieluni silmin edessäni höyryävän annoksen tuota herkkua. Mutta vielä niihin mielikuvien toteutumiseen olisi jokunen askel. Kohta asettelemme matikat savustuslaatikkoon ja virittelemme tulet. Pian savukiehkurat mutkittelevat taivaalle liekkien nuollessa laatikon pohjaa ja kylkiä.
Muutama kymmenen minuuttia myöhemmin avaamme varovaisesti "aarrearkkumme" kantta. Ilmoille tulvahtaa savua ja aistejani hivelevä huumaava tuoksua. Savukala njam, ja saan oikein keskittyä jotta saan pidettyä itseni ja sormeni kurissa. Pyöräytämme kalat vielä voipaperiin ja folioon ja jätämme ne vetäytymään, sillä savun maku on tasaisempi ja täyteläisempi kun kalan antaa vetäytyä kaikessa rauhassa eikä hätiköi, paitsi jos tietty haluaa lämmintä savukalaa, mutta nyt olikin tarkoitus tehdä keittoa joten olisikin suotavaa antaa makujen tasoittua ja syventyä.
Lounaan, iltakahvien ja tyttäreni päiväunien jälkeen saattoikin kotimatkamme alkaa. Pakattuamme tavarat autoomme huikkaamme isännillemme heipat ja kohta volkkarin valot peilaavat pimeää talvista taivalta, reilu kaksi tuntinen jotta olisimme kotona. Matkalla tyttäreni vielä ottaa pienet nokoset ja hyvä niin sillä olisihan hänellä seuraava päivä jo koulupäivä. kotona tyttäreni siirtyy suoraan nukkumaan minun jäädessä purkamaan tavaroita autosta itselläni olisi vielä edessä onneksi yksi vapaapäivä jonka olin aikonut käyttää herkun valmistukseen jonka tulisin tekemään pidemmän kaavan kautta.
Yön nukuttuani hyvin ja vietyäni lapset kouluun ja vaimoni töihin, vielä pakolliset aamutoimet eläinten tiimoilta ja päästäisiin itse asiaan.......
........ Virittelen tulet hellaan ja otan jääkaapista keittotarpeita esiin. Lauantai iltana olimme osasta matikoista paistaneet iltapalksi fileitä. Näistä tuoreista perkeistä olin aikonut valmistaa kalaliemen. Puhdistan mateen päistä kidukset yms. pois, huuhtelen ne ja samoin selkäruodon. Leikkaan selkäruotoa pienemmiksi paloiksi ja kattilaan kylmään veteen. Vielä sekaan hieman lanttua ja porkkanaa reiluina lohkoina, muutama laakerinlehti, karkeaa merisuolaa, maustepippuria ja muutama salvian lehti.
Kansi päälle ja kun liemi oli kiehahtanut keittelin hiljaisella tulella niin jotta se juuri ja juuri hieman pulppasi kolmisen tuntia tämän jälkeen siivilöin limen puhtaaseen kattilaan.
Keitettyäni kalaliemen laitoin liemeen perunaa reiluina lohkoina ja keitin ne siinä kypsäksi. Kattila pois liedeltä ja kypsät perunat soseutin liemineen aivan sileäksi velliksi. Sitten sekaan hakattua kuullotettua sipulia ja kolmenjuuston ruokakermaa. Kiehautan tämän seoksen ja lisään vahvaa koskenlaskijaa, ja kun kosken laskija on sulanut sekaan lisään keittoon puhdistetut kuutioidut savumatikat ja silputtua purjoa sekä hivenen rouhittua mustaapippuria. Tarkistetaan maku ja maustetaan tarvittaessa lisää.
Suolaa lisään vasta tässä vaiheessa jos on tarpeen, koska myös savukalasta irtoaa keittoon suolaa joten suolan käytön kanssa kannattaa olla alkuvaiheessa varovainen.
Vain kevyt kiehautus jotta kalakin lämpeää, muttei muussaannu sekaan ja purjokin pysyy vihreänä eikä ihan täysin kypsy niin antaa oman maku ja värivivahteen keittoon. Ja annoksen päälle paahdettuja leipäkuutioita ja Bon appettit samettinen savumadekeitto on valmista nautittavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti