Ja mitään en pelkää......

Lumi ja jää ratisee askeleideni alla tutulla pimeällä tiellä. Tuo tuttu kuusikko yön huntuun puettuna saa uuden ilmeen ylleen ja kaikki muukin näyttä erillaiselta yön pimeinä tunteina. Hiljaa painan pääni alas huolien kaivellessa sisintäni ja tuijotan kengän kärkiäni, ja askeleeni löytävät turvallisesti paikkansa pimeässäkin. Hiljaa huokaan Jumalani puoleen "Herrani voisinko nähdä jälleen edes pienen palan siitä Aabrahamin tähtitaivaasta" Nostan katsettani ja samassa käy öisellä taivaalla tulen leimaus tähden pudotessa alas, silloin ilo ja rauha täyttää sisimpäni enkä enää  pelkää mitään ......

Tuo ohitse kiitävä hetki pimeällä lenkkipolulla Jumalani kanssa kosketti jälleen jotain syvällä sisimmässäni, hetki muistutti mieleeni vuosi tuhansien takaisia tapahtumia kuinka Jumala oli auttanut ja turvannut kansansa matkaa Egyptin orjuudesta vapauteen.

Ja Herrakulki heidän edellänsä, päivällä pilvenpatsaassa johdattaaksensa heitä tietä myöten ja yöllä tulenpatsaassa valaistaksensa heidän kulkunsa, niin että he voivat vaeltaa sekä päivällä että yöllä.

Pilvenpatsas ei poistunut päivällä eikä tulenpatsas yöllä kansan edestä.

2 Moos 13:21-22

Niin Jumalan enkeli, joka oli kulkenut Israelin joukon edellä, siirtyi kulkemaan heidän takanansa; ja pilvenpatsas siirtyi heidän edeltänsä ja asettui heidän taaksensa

ja tuli Egyptiläisten joukon ja Israelin joukon välii; ja pilvi oli pimeä noille ja valaisi yön näille. Näin koko yönä toinen joukko ei voinut lähestyä toista.

2 Moos 14:19-20

Muistellessani tuota tuttua sanan paikkaa tuntuvatkin omat murheet varsin pieniltä ja saan jälleen luottaa siihen että Hän pitää huolen minusta ja niin meistä jokaisestakin tänäkin päivänä, niin kuin silloinkin esikois kansastaan.

Vaikka nyt onkin sellainen aika vuodesta että retket luonnossa onkin etupäässä lenkkejä koirien kanssa tuo ne silti iloa elämään aivan yhtä lailla kuin metsästys, kalastus tai marajastus reissut, ja saan keskustella Jumalani kanssa siellä yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa yhtä lailla lenkkipoluilla kuin sienimetsissä tai vaellus reiteilla. Niimpä olenkin kokenut valtavaa iloa ja etuoikeutta saadessani asua maaseudulla kun luonto on läsnä elämässäni arjessakin, ja siellä saan kohdata Jumalaani ja kuulla Hänen äänensä kaikkein kirkkaimpana. Ja niitäkin hetkiä koetan parhaani mukaan hieman raottaa ja toivottavasti myös jakaa sitä iloa mitä saa itsekkin kokea.